Renessanssi-ihmisistä tulee roskakuskeja Pariisiin

Meidän jokaisen tulevaisuuden toimittajan on oltava valmiina työelämän muutoksiin ja siihen, ettei mikään ole varmaa. Kannattaa jo henkisen tasapainonsa vuoksi luovuttaa ja tehdä lista muista ammateista.

Lukio ystäväni Pieti sanoi Pariisissa roskakuskin ammatin olevan erilainen kuin Suomessa. Pariisissa roskankerääjät riippuvat auton takaosassa ja hyppäävät roskiksen nähtyään lennossa pois kyydistä. Ylioppilaskirjoitusten aikaan vaihtoehto epäonnistumisesta ja roskakuskiksi ryhtymisestä vaikutti kivuttomammalta suunnitelmalta kuin yrittää päästä yliopistoon.

Journalistin ammatti-identiteetin vuonna 2015 on nähtävästi oltava renessanssi-ihminen. Renessanssi-ihminen osaa – ei vaan vähän – vaan paljon kaikkea ja tuo sen sujuvasti julki. 1400-luvulla ihmisen määrittely ajan hengen mukaan renessanssi-ihmiseksi vaati muun muassa taitoja kuvataiteen ja musiikin saralla. Nykyään renessanssi-ihmisen käsite on saavuttanut 2010-luvun kriteerit. Vanhan ajan renessanssin taidot ovat meille vain harrastuksia.

Koulutuksemme yksi tavoitteista on varmasti saattaa päähämme realistisen karut kuvat tulevaisuudesta. Aina on mukavampi yllättyä iloisesti kuin pettyä. Esseissämme pohditaan digitaalisen murroksen mukanaan tuomia uusia ilmiöitä ja haasteita journalistin ammattitaidolle. Haasteet (eli ongelmat ja vaikeudet, joita kohtaamme tulevaisuudessa) on parasta kuivaharjoitella esseissä. On ihan eri asia kohdata haasteet jo siitä kirjoittaneena kuin naiivisti toivon sokaisemana.

Joskus tässä Maanpinnalle Palauttavassa Koulutusohjelmassa heikompi sielu väsyy ja vaipuu kaihoon. Silloin pääsykokeiden persoonallisuustestin 2/5 tulos soveltuvuudesta alalle käväisee lähimuistissa. Silloin kansantaloustunti kannattaa uhrata listojen teolle. Silloin on aika miettiä luovuttamista, aika tehdä lista.

Luovuttamisen miettiminen ei ole marttyyrimainen yritys saada muut vakuuttelemaan, että oikealla alalla ollaan. Se on defenssimekanismi, joka herkästi turhautumiseen taipuvalla tyttölapsella yksinkertaisesti palauttaa toivon elon onnellisuudesta. Ei haittaa, vaikka epäonnistuu, toimittaminen jää unelmaksi ja päätyy roskakuskiksi. Roskakuskina tienaa hyvin ja roskat eivät lopu. Edesmenneen mummelini sanoin, ”kaatuu niitä valtamerilaivojakin”.

Ja silti valtameret täyttyvät laivoista, jotka haastavat vaativat olosuhteet.