Media-alalla myrskyää, ja myös journalismikoulutus kaipaa uutta kompassia. Kuinka luodaan superosaajia, jotka pärjäävät jatkuvasti muuttuvalla alalla?
Koulun tulisi tarjota
journalistiopiskelijalle mitä ilmeisimmin vähän kaikkea. Onhan
toimittajan hyvä hallita niin juttujensa kuvittaminen, seksikäs
radioääni kuin kouluruokalan palsternakkakeiton reseptikin.
Ajatuksen tasolla toimiva kaikille
kaikkea -malli antaa perustaidot monesta aiheesta ja eväitä oman
tien löytämiseen. Se ei kuitenkaan mahdollista erikoistumista
tiettyyn asiaan pintaa syvemmälle. Ja juuri erikoistumisen kerrotaan
olevan tällä hetkellä parhaimpia valttikortteja alamme
kilpailussa! Millaisia ratkaisuja koulutuksen kehittämiseen sitten
on?
Toimittajia koulutetaan liikaa
Journalistiliiton mukaan alan opinnot
aloittaa vuosittain pelkästään korkeakouluissa noin 200 uutta
opiskelijaa. Se on liikaa. Samaan aikaan toimittajia irtisanotaan,
toimituksia yhdistetään ja freelancerit elävät
kaurapuurolla. Yksi selkeä kehitysidea alan kouluille
olisikin aloituspaikkojen vähentäminen ja vapautuvien resurssien
käyttäminen koulutusohjelmien kehittämiseen. Ei ole kenenkään
etu kouluttaa liikaa työvoimaa alalle, joka muutenkin kouristelee
kasvukivuissaan. Uskon vahvasti
laadun korvaavan määrän silloin kun määrä on auttamattomasti
liian suuri.
Toivoa on
Tilanne saattaa tuntua toivottamalta.
Alan tulevaisuuden suhteen ainoa
varmalta vaikuttava asia on epävarmuus. Miksi
sitten emme varaudu siihen jo koulussa?
Haaga-Helian
journalismin koulutusohjelman johtaja Anne Leppäjärvi totesi
taannoin haluavansa opettaa oppilailleen taidon muuttaa suuntaa
vauhdissa. Juuri sitä koko alan koulutus tarvitsee. Sitä, että
olemme valmiita toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa. Koulutuksessa
tulisi panostaa ideoinnin harjoitteluun ja rohkaista kokeilemaan.
Ennen kaikkia koulun tulisi valmistaa oppilaita uuden tiedon ja
taidon sisäistämiseen nopealla aikataululla perinteisten
toimintatapojen opettamisen sijaan. Valmistuessamme meille tulisi
olla selvää, ettei töitä voi tehdä löysin rantein.
Ala
keinahtelee kuin laiva myrskyaalloilla. Koulujen pitäisi kuitenkin
kokonaan jättää työttömyydellä pelottelu, sillä sen me
opiskelijat osaamme itsekin. Sen sijaan opettajien tulisi keskittyä
valmistamaan meitä selviämään tyrskyjen keskellä, rakentamaan
oma pelastuslautta, jolla selvitä, jos ei ruhjeitta, niin ainakin
hengissä, niistä kaikkein kovimmistakin aallokoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti