Toimittajan ammatti-identiteetti 2015: Katso kuvat!

Ahdistavatko jatkuvat uutiset mediatalojen YT-neuvotteluista? Kollegoiden epätoivoiset parahdukset työllistymisestä kysyttäessä? Autiota kaupunkia vavisuttavat tuulet, joiden ulinan joukosta erottuvat sanat printti ja kuollut?

Ei hätää! Digitalisoitumisen ja internetin yleistymisen aiheuttaman median murroksen myötä myös toimittajien ja erityisesti mediatalojen ammattietiikka on jo aikaa sitten unohdettu! Nykyään kukaan ei välitä sisällöistä, kunhan puskee ulos vilkkaaseen tahtiin anglismeja vilisevää, sosiaalisesta mediasta hakemalla haettua meemisössöä.

Toimittajan sosiaalisen statuksen säilyttäminen on kuitenkin tärkeää, koska pieni puuhastelu tuo elämään sisältöä ja merkityksellisyyden tunnetta.

Sen lisäksi, että twiittaa niin suihkussa kuin unissaankin, on toimittajan "brändin" rakentamiseen muitakin tärkeitä edellytyksiä. Oikeanlaisen imagon, ns. habituksen, hallitseminen luo uskottavuutta. Täydellinen asukokonaisuus ja oikeassa baarissa oleminen oikeaan aikaan ovat nykytoimittajan tärkeimmät ominaisuudet.

Oikeanlaisen ammatti-identiteetin löytämiseksi loimme täydelliset ohjeet, asukuvat, sekä havainnollistavan kaavion.

Valitse vain erikoisalasi!

Kulttuuritoimittaja

Kulunut taidefestivaalin t-paita 2000-luvun alkupuolelta antaa kuvan, että on perehtynyt asiaansa, vaikkei koko tapahtumassa olisi koskaan käynytkään.

Pöhöttynyt olemus ja silmäpussit lisäävät uskottavuutta, koska kulttuurialalla bondataan Jaloviinalla. Hillitysti boheemi vaatetus kertoo toimittajan ymmärtävän, muttei uhkaavan, taiteilijoiden persoonallisuutta.

Kaikki tietävät, että kulttuuritoimittajat oleilevat Hakaniemessä sijaitsevassa ravintola Rytmissä. Kalliossa harvinaisemman pienen oluen saa alle kolmella eurolla. Sen turvin voi esittää tekevänsä töitä keskellä päivää edes melkein selvin päin.

Sotatoimittaja

Palestiinalaishuivi tai vastaava kansainvälisen solidaarisuuden osoitus tuo väriä muuten matkavalmiiseen ja armeijan poistomyyntiliikkeistä ostettuun, yksinkertaiseen asukokonaisuuteen.
Kaiken nähdyn ja koetun jälkeen tälläytyminen olisi turhamaista, leikattu mutta huoleton kampaus ja luonnollinen ehostus riittävät. Lentäjälasit ja laadukas järjestelmäkamera sointuvat asuun.

Sotatoimittajat, kansankielellä konfliktijournalistit, löytyvät lentokenttäbaareista hukuttamasta traumojaan matkalla seuraavaan kohteeseen. Jos lentokenttäbaariin ei ole varaa, kannattaa kokeilla kantaaottavan valokuvanäyttelyn avajaisia.

Politiikan toimittaja

Ylevän yksinkertainen asukokonaisuus, jonka salaisuus on olla käyttämättä yhdenkään suomalaisen puolueen värejä pukeutumisessaan. Mitä lähemmäs keski-ikäisen valkoisen miehen olemusta pääsee, sitä uskottavampana Suomen kansalaiset pitävät.

Eduskuntatalon läheisyydestä ei kannata poistua, koska kansanedustajat saattavat tehdä jotain mielenkiintoista koska tahansa. Sanomatalon Painobaari soveltuu päivystämiseen mainiosti, kaupan päälle valtakunnan suurimman ja siitä syystä uskottavimman sanomalehden palkatut kollegat juovat siellä usein afterwork-drinkkejä.

Tutkiva toimittaja

Parempaa kuvaa ei saatavilla.

Asukokonaisuudella ei ole väliä, sillä tutkinta kutsuu. Olennaisinta on ottaa jatkuvasti esille tämän hetkinen ”case”, eli suomalaisittain keissi. Eri paikoista putkahtelevat tilastot tuovat asuun yllätyksellisyyttä, muistilehtiö on asusteena oiva. Paranoidi katse toimii virkistävänä lisänä.

Ulkona käyminen on mahdotonta, sillä eri tahot yrittävät jatkuvasti myrkyttää.

Viihdetoimittaja

Koska viihdetoimittaja on käytännössä itsekin julkkis, asukokonaisuuden tulee aina olla ehdottoman tarkasti valikoitu, huoliteltu ja tyylikäs. Ajattomaan Rita Tainola -lookiin voi viitata leopardikuosilla, loput ideat asuihin löytyvät muotibloggareilta (jotka ovat hei käytännössä kollegoita muutenkin). Tärkeintä on olla koska tahansa valmis lähtemään gaalaan, ensi-iltaan tai juomaan skumppaa jonkun hotellihuoneeseen.

Festivaalien ja gaalojen pressihuoneissa ehtii hyvin minglata eli verkostoitua. Supertrendikkäät brunssit ovat viihdetoimittajalle voimauttavia palautushetkiä. Esimerkiksi kaupungin parhaaksi rankattu Sandro tarjoilee brunssia sunnuntaisin 26,90 euron hintaan, johon kuuluu se olennaisin: skumppa.

Lopuksi lupaamamme kaavio:

Kirjoittaja on toimittajaopiskelija, joka harkitsee vakavasti kakkosammattia kahvilatyöntekijänä.