Twitter on ahdistavan kiivastahtinen informaatiotulva. Olennaisessa osassa on keskustelu, mutta twiitteihin on reagoitava nopeasti. Twitteriä tulisi seurata jatkuvasti, jotta siitä pysyisi perillä.
Uutisia nopeampi tahti kuitenkin lähinnä pyörryttää. Ajassamme on ristiriitaista, että samaan aikaan kun haluamme hitaita, pitkiä juttuja joihin syventyä, haluamme kaiken informaation heti ja äkkiä, yhden tekstiviestin merkkimäärällä.
Hyvän twiitin anatomiaa
Toimittajaopiskelijoille sanotaan jatkuvasti: ”Menkää twitteriin!” Twitterissä olemisesta kuitenkaan tuskin on hyötyä, jos siellä ei onnistu hankkimaan seuraajia ja luomaan itsestään nasevaa somepresenssiä.
Entä mitä Twitterissä sitten pitäisi twiitata? Usein suositut twiitit ovat pikkunäppärää hassuttelua tai omasta elämästä hauskasti kirjoittamista. Sellainen ei kuitenkaan tunnu omalta, eikä erityisen sopivalta toimittajabrändiin.
Minkälaisia twiittejä tulisi tehdä, jotta vaikuttaisi pätevältä, älykkäältä ja omaleimaiselta? Laskelmoitu ja omahyväinenkään kun ei sovi olla. Hakusanoilla "Twitter vinkit" löytää kasapäin erilaisia linkkejä.
Ylen some-tuottaja Antti Hirvosen mukaan: ”hyvä twiitti sisältää ajatuksen, mielipiteen, yllättävän tiedon, tai linkin mielenkiintoiseen sisältöön.”
Yksi viestinnän periaatteista on viestin järjestelmällinen toistaminen. Jos tätä soveltaa Twitteriin tulisi siis twiitata ahkerasti, noudattaen valitsemaansa linjaa.
Ensisijaiselta tuntuu, että kirjoittajalla on omia ajatuksia ja oivalluksia, joita jakaa. On harmillista, että itsensä brändäyksessä tuskin voi onnistua vain seuraamalla kiinnostavia tyyppejä ja uudelleentwiittaamalla kiinnostavia twiittejä – silloin olisi kuin se outo facebook –tuttu, joka vain tykkäilee kaikesta kirjoittamatta koskaan itse tilapäivityksiä.
Hirvonen kirjoittaa: "miten kykenet palvelemaan omia seuraajiasi niin, että täytät ne odotukset, joita heillä on ollut, kun he ovat sinua alkaneet seurata. Miten osaat olla kiinnostava? Tätä varten kunkin on syytä miettiä ja kysyä itseltä, kuka ja miksi olet Twitterissä? Minkä tiedon paras lähde olet? Minkä tiedon paras välittäjä olet? Oletko jotakin mieltä? Miten mielipiteesi esität? Ja lopuksi: kuinka hyvin paketoit tekemistäsi uusiksi journalistisiksi lopputuotteiksi - ja vieläpä niin, että yleisön antamat syötteet ja apu sekä oma journalistinen osaaminen yhdistyvät"
Toimittajatulokkaan haasteista
Kova kilpailu journalismin alalla puhuu kuitenkin somebrändin luomisen puolesta, vaikka edelläoleva Hirvosen listaus aiheuttaisi millaista hengenahdistusta tahansa. Kun aloittelijoihin suhtaudutaan alalla vihamielisesti, ja alkuun on vaikea päästä, voisi kuvitella hyvän somepresenssin auttavan.
Nykyään täytyy olla kokemusta voidakseen saada töitä, ja kun kokemusta ei saa ilman töitä, noidankehä on valmis. Sivuhuomautuksena sanottakoon, etten siis lainkaan ihmettele alan ilmaisia harjoittelijoita ja työn alihinnoittelua, vaikka en niitä hyväksykään.
Kun ajattelen nuoria toimittajia nimeltä, käytännössä kaikki ovat Twitterissä – tietysti persoonallisesti ja ahkerasti twiitaten. Mediakentän yritykset myös mitä ilmeisimmin haluavat, että toimittajat ovat Twitterissä. Näin voi päätellä esimerkiksi siitä, että usein juttujen perässä toimittajan Twitter –handle löytyy siitä mistä aiemmin löytyi sähköpostiosoite.
Twitter onkin siis paitsi julkaisukanava omille mielipiteille, myös keskustelukanava. Hirvosen mukaan twiitti on sitä ”parempi”, mitä enemmän sitä re-twiitataan ja mitä enemmän se saa vastauksia (reply).
Tunnustan: olen Twitterissä, ja lähes puolen vuoden aikana en ole saanut aikaan kuin surkeat kymmenen twiittiä, joista seitsemän on re-twiittejä. Ahdistavaa.
Ehkä pitäisikin vain stressata vähemmän ja twiitata enemmän, vaikka tähän tapaan:
Kova kilpailu journalismin alalla puhuu kuitenkin somebrändin luomisen puolesta, vaikka edelläoleva Hirvosen listaus aiheuttaisi millaista hengenahdistusta tahansa. Kun aloittelijoihin suhtaudutaan alalla vihamielisesti, ja alkuun on vaikea päästä, voisi kuvitella hyvän somepresenssin auttavan.
Nykyään täytyy olla kokemusta voidakseen saada töitä, ja kun kokemusta ei saa ilman töitä, noidankehä on valmis. Sivuhuomautuksena sanottakoon, etten siis lainkaan ihmettele alan ilmaisia harjoittelijoita ja työn alihinnoittelua, vaikka en niitä hyväksykään.
Kun ajattelen nuoria toimittajia nimeltä, käytännössä kaikki ovat Twitterissä – tietysti persoonallisesti ja ahkerasti twiitaten. Mediakentän yritykset myös mitä ilmeisimmin haluavat, että toimittajat ovat Twitterissä. Näin voi päätellä esimerkiksi siitä, että usein juttujen perässä toimittajan Twitter –handle löytyy siitä mistä aiemmin löytyi sähköpostiosoite.
Twitter onkin siis paitsi julkaisukanava omille mielipiteille, myös keskustelukanava. Hirvosen mukaan twiitti on sitä ”parempi”, mitä enemmän sitä re-twiitataan ja mitä enemmän se saa vastauksia (reply).
Tunnustan: olen Twitterissä, ja lähes puolen vuoden aikana en ole saanut aikaan kuin surkeat kymmenen twiittiä, joista seitsemän on re-twiittejä. Ahdistavaa.
Ehkä pitäisikin vain stressata vähemmän ja twiitata enemmän, vaikka tähän tapaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti