Toivottavasti printtilehdet säilyvät

Uskon journalistin ammatti-identiteetin olevan nykypäivänä melko samankaltainen kuin aina ennenkin. Journalisti on mediasta riippumatta utelias ja fiksu ihminen, jolla on hyvä yleissivistys ja ilmaisutaito. Hän pyrkii kertomaan asioista mahdollisimman puolueettomasti ja haluaa edelleen valistaa kansaa. Journalistin pyrkimys myyvään ja houkuttelevaan esitystapaan ei myöskään ole mikään uusi ilmiö.

Uusi elementti journalistin ammatti-identiteetissä on kamalan kovan kilpailun luoma jatkuva epävarmuus. Journalistin työpaikka ei ole enää itsestäänselvyys. Se tekee nöyräksi, mutta vaikka nöyryys periaatteessa onkin hyve, se voi johtaa myös alistumiseen, turhautumiseen ja ammatillisen itsekunnioituksen heikentymiseen.

Tällöin vaarana on se, että toimittajat tekevät mitä tahansa heiltä vaaditaan, vaikka se olisi vastoin heidän ammattietiikkaansa. Oikeasti itseään kunnioittava toimittaja ottaa lopputilin, jos hänet yritetään pakottaa esimerkiksi puolueellisuuteen, piilomarkkinointiin tai raflaavaan, sisältöä vastaamattomaan otsikointiin. Tässä tylsässä taloustilanteessa tällainen suoraselkäisyys on kuitenkin niin riskialtista, että ymmärrettävästi harva toimittaja on siihen valmis.

Journalismin kuluttajana kuitenkin toivoisin saavani lukea, kuunnella ja katsoa sellaisia journalistisia tuotteita, jotka on tehty rakkaudella ja innostuksen vallassa. Haluan sellaisia artikkeleita ja tv-ohjelmia, joista niiden tekijät ovat ylpeitä ja joiden tekemisestä he ovat nauttineet. Olen valmis myös maksamaan niistä.

Digitaalisesta murroksesta keskustellaan loputtomiin. Journalististen sisältöjen siirtyminen verkkoon on jo pitkään käynnissä ollut prosessi, joka vaikuttaa journalismiin monin tavoin. Se esimerkiksi tekee kuluttajakäyttäytymisen seurannasta käsittämättömän tarkkaa. Digitaalinen murros myös lisää ja muuttaa journalistin ammattitaitoon kohdistuvia vaatimuksia. Pitää olla monikanavainen huippuosaaja, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Minä en ole vielä journalisti. Valmistun vasta vuonna 2018. En tiedä minkälainen tilanne silloin mediamaailmassa vallitsee. Teen niitä töitä, joita satun saamaan. Mieluiten kuitenkin tekisin ainakin joskus juttuja myös printtilehtiin, koska ne miellyttävät minua lukijana printtilehtiä enemmän. Printtilehden lukeminen on rentouttavaa ja nautittavaa.

Printtilehti antaa tunteen jonkinlaisesta kokonaisuudenhallinnasta. Verkossa kaikki taas tuntuu jotenkin satunnaiselta ja irralliselta. Yhteen ainoaan verkkojulkaisuun keskittyminen kerralla on melkein mahdotonta. Mieleen tulee jokin muu ajatus, joka saa lukemisen loppumaan ja johtaa joillekin muille sivuille, kuten esimerkiksi Googlen hakusivulle etsimään tietoa jostakin asiasta, joka mainittiin artikkelissa, jonka lukeminen jäi kesken.




easel.ly