Joillekin toimittajille sosiaalisen median käyttö
työvälineenä on myrkkyä ja toisille varsin luontevaa. Tämän takia sen
vaikutuksia toimittajan työhön on syytä tutkia ahkerasti. Sosiaalinen media ei
haasta pelkästään journalistin
identiteettiä, vaan muuttaa käytännön työprosessia aina aihevalinnoista
lähtien.
Sosiaalinen media tekee puheenaiheista tunteikkaita, nopeita
ja ennen kaikkea yhteisiä. Se on jokaisen mahdollisuus tuoda näkökulmansa
esiin, väylä uutisille ja valtavalle informaatiotulvalle. Some siis astuu
perinteisen journalismin alueelle. Olennainen kysymys onkin, noudattaako se
tällöin journalismin sääntöjä?
Tosiasia on, että toimittajat käyttävät sosiaalista mediaa
työssään. Aiheesta on tehty runsaasti tutkimusta. Esimerkkinä toimikoon
Alankomaissa 2014 toteutettu Social Media Impact -tutkimus,
joka kertoo seuraavaa:
 |
| Uutisia somesta? |
On siis selvää, että sosiaalinen media on journalistille iso
juttu. Somen tärkeydestä väitteleminen tässä vaiheessa on suhteellisen turhaa.
Sen sijaan kannattaisi väitellä siitä, millaisia sääntöjä sosiaalisessa
mediassa noudatetaan. Jos niitä edes halutaan noudattaa.
Ongelmat ja ratkaisut
Huonoja puolia sosiaalisen median käytöstä on helppo
osoittaa. Hyviä puolia ja mahdollisuuksiakin kuitenkin löytyy. Seuraavassa
hieman molempia.
Identiteettikriisi. Huomattava osa journalisteista tuntee
olevansa vähemmän sidottuja journalismin sääntöihin sosiaalisessa mediassa
toimiessaan. He näkevät itsensä vähemmän oikeina toimittajina ja uutisten
tuottajina. Suurin osa toimittajista näkee somen pinnallisena ja perinteistä
mediaa huonompana alustana kunnolliselle sisällölle. Tutkimusten mukaan suurin
osa toimittajista myös tuntee, etteivät perinteisen journalismin säännöt sido
heitä niin tiukasti sosiaalisessa mediassa.
Tämä kaikki johtunee osittain siitä, että toimittajat
joutuvat alistumaan someriippuvaisiksi sen sijaan, että käyttäisivät sitä
hyväkseen silloin kun siitä on hyötyä ja pitäytyisivät uskollisesti laadukkaan
sisällön luomisessa. Joukkoistaminen on yksi esimerkki suuremman sosiaalisen
yhteisön mahdollisuuksista.
Faktat. Tutkimus osoittaa myös, että sosiaalisen median
myötä faktantarkistus on kärsinyt. Kun sisältöä luodaan ja jaetaan
tunneperustein, ja sitä voi vieläpä jakaa kuka tahansa, sen totuusarvo
luonnollisesti kärsii. Tavallista somekäyttäjää tai edes kansalaisjournalistia
on turha syyttää, koska heidän velvollisuutensa ei edes ole puhua totta.
Toimittajan puolestaan oletetaan tarkistavan aina faktansa.
 |
| Julkaise ensin, tarkista sitten? |
Vaikka faktantarkistus onkin jo osin jätetty yleisön
taakaksi, itseään kunnioittava journalisti voi edelleen tehdä
totuudenmukaisuudesta ja tarkkaan tutkitusta sisällöstä tuotemerkkinsä.
Lukuisat faktantarkistusoperaatiot ympäri maailmaa osoittavat, ettei faktojen
arvostus ole suinkaan kadonnut, vaan uponnut ainakin hetkellisesti informaatiotulvaan.
Klikkijournalismi. Sosiaalisen median aikakaudella monen
journalistin arvostama laatusisältö kärsii. Miksi toimittajan pitäisi käyttää
valtavasti aikaa ja vaivaa erinomaiseen tutkivaan juttuun, jos vain
klikkauksilla ja lukijamäärillä on julkaisulle väliä? Eniten klikkauksia kerää
tietenkin tunteikas kohujuttu, joka ei välttämättä vaikuta yhdenkään lukijan
elämään käytännössä. Some kahlitsee toimittajan palvelemaan kysyntää, olipa se
kysyntä millaista tahansa.
Tietysti intohimoinen journalisti toteaa, että hyville
jutuille on aina kysyntää eikä kehityksen matkaan ole pakko hypätä. Toivotaan
niin.
Linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti