Journalismin opiskelijana median murroksen aikana on vaikea välttää epämääräistä ahdistusta. Mitä jos en koskaan työllisty alalleni? Mitä jos en on ole tarpeeksi hyvä pärjäämään aina kovemmassa ja kovemmassa kilpailussa alan vähäisistä työpaikoista?
Opiskelukin hakee hieman suuntaansa: uuden opetussuunnitelman myötä monet opettajatkaan eivät ole varmoja, mitä meille opettavat. Mistä ammatti-identiteetti tässä sekamelskassa oikein muodostuu?
Median myötä myös ammatti-identiteetti murtuu. Sami Kuusela kehotti hiljattain kolumnissaan Suomen Kuvalehdessä nuoria toimittajia unohtamaan unelmansa. Tällä hän tarkoitti sitä, että pelkällä toimittajan työllä - etenkin freelancerina - alkaa olla mahdotonta elättää itsensä.
Ehkä vuodesta 2015 eteenpäin onkin vain osa-aikatoimittajia, jotka kirjoittavat juttuja varsinaisen leipätyönsä ohella. Median viihteellistyessä toimittajuuden jääminen harrastukseksi olisi surullisen luonteva jatkumo.
Image kirjoitti samasta aiheesta jo vuonna 2013. Tuolloin sävy oli positiivisempi. Mikko Numminen pohtii pääkirjoituksessaan freekulttuurin vahvistumista. Hän tuo esille Aikkaribileissä 2013 palkittuja vapaita yrittäjiä, jotka ovat luoneet itselleen toimivan uran yhdistämällä useamman toimialan.
Journalismin laadusta ei tarvitse tinkiä, vaikkei sitä tekisi päätyökseen. Voisi myös ajatella, että journalismilla on enemmän tilaa luovuudelle ja omalle ajattelulle, kun sitä tehdessä ei ensimmäisenä ole mielessä myyvyys.
Journalistin ammatti-identiteetti ei enää perustu vain yhteen osaamisalaan. Pelkästään kirjoittamalla ei välttämättä pärjää, vaan toimittajan tulee osata myös valokuvata, videokuvata ja editoita ja tuottaa verkkosisältöjä. Mitä enemmän osaamme, sitä useamman ihmisen paikan voimme ottaa resurssipulan piinaamasta toimituksesta. Uusi journalisti onkin kultakala-ajan multitalentti, nopea sisällöntuottaja jolla on aina uusi idea tulilla.
Toisaalta murroksen aika on myös mahdollisuuksien aika. Nyt olisi hyvä hetki lyödä läpi uudenlaisen journalistisen toteutustavan ja ansaintalogiikan kanssa. Ehkä joku meistä multitalentti-opiskelijoista räjäyttää pankin uudella, mullistavalla keksinnöllä ja onnistuu taas rikastumaan laatujournalismilla. Ihan vain lopettaakseni postauksen positiiviseen sävyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti